Tän päivän tavote tosiaan oli alhasia kaloreita... Alkupäivä sujui hyvin, kevyt kävelylenkki + feikattu aamiainen. Paitsi äiti pakotti syömään vielä extrana sokeroidun mansikkajugurtin. Eli ylimääräisiä kaloreita varmaan 100, heitin jugurtin sisällön viemäriin silloin kun äidin silmä vältti. Muuten paastosin kello 14 asti. Nimenomaan asti sillä tuli syötyä lämmintä ruokaa ja sen jälkeen kaverin synttärit. Ahdisti mutta söin niin paljol että en uskalla edes ajatella kaloreita. Mutta se on varmaa että tästä sekunnista eteenpäin paastoan aina kun mahdollista. KAIKKI ruoka roskiin. Ihan sama meneekö se mun kehoon vai jätekuiluun, se on kuitenkin käyttökelvotonta sen jälkeen ei kukaan söis mun ateriaa vaikka se olisikin menossa roskiin mun suun sijasta, ei se oo tuhlausta sen enempää. Tänään itkin vaikka kuinka kun ahdistin ja oksensin ruokaa ulos niin että sitä tuli nenästäkin ja vaan oksensin ja oksensin ja silmistä valui kyynelnoroja, Melkeen aioin viillellä koska tarvitsin kipua pitääkseen mut tässä ja nyt ja et se kipu olis konkreettisempaa. Tarvitsen kipua, se on se mikä pitää mut tajuissani täs maailmas kun ahistaa.
Oksentelun jälkeen menin uudestaan lenkille, en jaksanut juosta täysiä vaan oli pakko hidastella ja jarrutella kun kipu viilsi läpi kehon. "Ei saa luovuttaa tee töitä läski" Ja jalkaa toisen eteen. Polta ne kalorit.
Sunnuntaista oli maanantain aamupaino laskenut 0,4kg (todennäköisesti vain nesteitä kun noin paljon lähti, ei tämmönen läski kuluta mitään laiskottelee vaan ja kalorit kerääntyy). Huominen punnitus taas pelottaa. Jos en ole laihtunut en tiedä mitä teen. Skippaan kaikki mahdolliset ateriat ja salille, ei oo muuta vaihtoehtoa. Mä vielä painan 45kg. Asap.
Valheita satelee lähitulevaisuudessa yllin kyllin. Mutta 45kg on sen arvoista.
Tämä postaus tuli nyt vinolla tekstillä johtuen koneen jumittumisesta :D
-Alexa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti